Talka-suku

Eteläkarjalaisen Talka-suvun tunnetut vaiheet ulottuvat 1500-luvulle, mitä pidemmälle ei itäsuomalaisten sukujen tutkimisessa voida juurikaan päästä. Vanhimmat tiedot ovat lähinnä hajamainintoja eri asiakirjasarjoista, kun tarkempi sukututkimus tavoittaa 1600-luvun.

Talka-suku jakautuu kolmeen sukuhaaraan, Lemin Ruomin ja Keskisenpään sekä Taipalsaaren Merenlahden Talkoihin. Lemillä ja Taipalsaarella on yhteistä historiaa: Lemin kappeli muodostettiin Taipalsaaren seurakunnasta vuonna 1688 ja itsenäistyi vuonna 1807 omaksi seurakunnaksi.

On hyvin todennäköistä, että myös Talka-suvun sukuhaaroilla on yhteinen juuri, mutta säilyneet kirjalliset lähteet eivät ulotus siihen saakka. Talka-suvun jäsenet elivät pitkään kotipitäjissään ja elannon perustan muodosti maatalous. 1900-luvun aikana yhä useampi suvun jäsen päätyi työn perässä tai muista syistä muualle Suomeen. Suhteellisesti sukua asuu edelleen eniten Etelä-Karjalassa ja erityisesti Lappeenrannan seudulla.

Talka sukunimenä

Talka on melko vanha nimi sukunimenä. Se tunnetaan Suomessa virallisissa asiakirjoissa vuodelta 1551, mutta varmasti nimi on ollut käytössä jo paljon tuota tietoa aikaisemminkin. Kuinka aikaisin, sitä ei ole kukaan kertomassa. Tuohon aikaan suomalaisilla ei yleisesti ollut vielä sukunimeä, vaan käytettiin muotoa jonkun tytär tai poika. Esim. Mikko Matinpoika tai Anna Heikintytär. Itä-Suomessa sukunimi oli yleinen jo 1500-luvulla.

Nimi Talka merkitsee Kalevalaisen sanakirjan mukaan veneen ulkopohjan puuvahviketta, aluksen emäpuuta tai emäpuun sisäpuolista vahviketta. (Aimo Turunen: Kalevalan sanat ja niiden taustat; Matti Sadeniemi: Nykysuomen sanakirja)

Eino Leino kirjoittaa runossaan: "Virta venhettä vie, lyö kuohut purren puuta ja talkaa."