Sukuhaarat
Ruomi, Lemi
Lemi, Savitaipale ja Taipalsaari muodostivat aikoinaan Taipaleen suurpitäjän, josta Lemi erkani ja itsenäistyi vuonna 1807. Ruomin kylä sijaitsee Kivijärven Lemin puoleisella rannalla. Se on merkitty vuoden 1544 maakirjaan yhdeksän muun lemiläisen kylän kanssa.
Ensimmäinen Talka-nimeä kantava henkilö esiintyy Ruomin kylässä vuonna 1551, Sipi Ahtiaisen nautakunnan alueella, missä Mikko Michael Talkan on kerrottu maksaneen veroa 1/4 savun talosta. Talka-nimi on ollut käytössä jo aikaisemminkin. Mikon isästä on käytetty ainoastaan sukunimeä Talka.
Ensimmäinen Talka-nimeä kantava henkilö esiintyy Ruomin kylässä vuonna 1551, Sipi Ahtiaisen nautakunnan alueella, missä Mikko Michael Talkan on kerrottu maksaneen veroa 1/4 savun talosta. Talka-nimi on ollut käytössä jo aikaisemminkin. Mikon isästä on käytetty ainoastaan sukunimeä Talka.
Ruomin Talka-suvun on katsottu muodostuneen kolmesta pääsukuhaarasta, nimittäin Erkki Tuomaksenpoika Talkan, Antti Erkinpoika Talkan ja Yrjö Matinpoika Talkan sukuhaaroista. He ovat yhdessä viljelleet Ruomin kylän Nro 6 tiluksia, jotka ulottuivat lähes suorakaiteen muotoisena alueena aina Kivijärvestä Salajärveen ja Vetjanjärveen asti.
Vuonna 1854 suoritetussa isojaossa jaettiin 289,33 hehtaaria käsittänyt tila kolmeen osaan. Numero 6:1 omistajaksi merkittiin Juho Eliaksenpoika Talka 97,74 hehtaaria, numero 6:2 Elias Matinpoika Talka 101,78 hehtaaria ja numero 6:3 omistajaksi Maria Matintytär Talka 89,83 hehtaaria.
Isojaon jälkeen tilan uudella omistajalla oli oikeus ostaa laillisesti aikaisemmin kruunun hallinnassa ollut tilanosa perintötilaksi. Anomus oli lähetettävä Keisarillisen Suomen Senaatin Kamaritoimikunnalle. Tätä oikeutta käyttivät todistettavasti hyväkseen talokas Taavetti Juhananpoika Talka ja hänen sisarensa Eva Juhanantytär Talka sekä Anna Maria Talkan perilliset. Sukuhaarojen hallussa olevien alkuperäisten asiakirjojen mukaan tilat voitiin lunastaa kruunulta varsin edullisesti.
Keskisenpää, Lemi
Ensimmäinen Talka ilmestyy Lemin Keskisenpäästä kertoviin asiakirjoihin vuonna 1656. Tuolloin mainitaan talon omistajana Yrjö Talkan puoliso. Sen jälkeen tilalla oli Talka-nimisiä omistajia, vaikka talo monen muun lemiläistalon lailla oli välillä veronmaksukyvyttömyyden vuoksi autio. Käytännössä autiotilalla asui usein sama suku eli autio ei Kaakkois-Suomessa tarkoita kirjaimellisesti autiota vaan yleensä ainoastaan veronmaksukyvytöntä.
Aikojen parantuessa veroja ryhdyttiin jälleen maksamaan ja hallintaoikeus palautui asukkaille. Kaikki lemiläistilat ja valtaosa itäsuomalaistiloista oli 1700-luvulla kruununtiloja eli tilan haltijalla oli tilaan vain elinikäinen hallintaoikeus. Se vahvistettiin kuitenkin lähes automaattisesti seuraavalla sukupolvelle, joten tilat pysyivät samojen sukujen hallinnassa.
Viipurin läänin tiloilla ryhdyttiin suorittamaan isojakoa 1800-luvun puolivälissä. Keskisenpää kuului Lemin pitäjän Ruomin jakokuntaan. Vanhakartanoksi kutsuttu Keskisenpään Talkojen kantatila oli tila Keskisenpää kolme. Tilan maat ulottuivat Syntymäisen Tallahden rannalta Havukkalammin lietteelle ja Salajärven rantaan. Kotipalsta eli talonpaikka oli Syntymäisen tuntumassa, jossa sijaitsivat myös pellot. Isojako vahvistettiin toteutetuksi huhtikuussa 1854. Tilalla eli tuolloin tyypilliseen lemiläiseen ja kaakkoissuomalaiseen tapaan Talkan suurperhe. Elanto perustui monista pienistä lähteistä koottuihin tuloihin. Niissä tarvittiin mies- ja naistyövoimaa, jota suurperheestä löytyi.
Tilalla tehtiin täydennys- ja tarkistusjakoja 1900-luvun vaihteessa, jolloin se jaettiin kolmeen osaan. Toimitusta olivat anoneet Matti Talkan pojat Aatami, Heikki ja Juhana. Suurperhe jakautui virallisestikin perheviljelmiksi. Jo aiemmin veljekset olivat pitäneet erillisiä talouksia, vaikka asuivatkin vielä saman katon alla. Muodollinen tilojen jako tapahtui yleisesti pitkään sen jälkeen, kun se oli jo käytännössä toteutettu. Sittemmin tilat ovat jakautuneet entistä pienemmiksi, kun niistä on erotettu lähinnä määräaloja eli asuntotontteja pienine peltoineen ja kesämökkitontteja. Samalla sukuhaara on laajentunut, joskin harva sen jäsen on enää nimeltään Talka.
Merenlahti, Taipalsaari
Talka-suvun Merenlahden sukuhaaran tiedetään alkaneen 1600-luvun alussa tai edellisen vuosisadan lopussa. Ensimmäinen tunnettu sukuhaaran edustaja oli Martti Klemetinpoika Talka. Hänen tiedetään olleen isäntänä Taipalsaaren Merenlahden kylän 1/8 manttaalin talon nro 4 isäntänä vuosina 1638 - 1663. Oletettavasti Martti Klemetinpoika on syntynyt 1600-luvun tienoilla.
Merenlahden sukuhaaran toimeentuloon liittyi kiinteästi Saimaa ja sen antamat mahdollisuudet. Kalastus on ollut vähintäänkin täydentävä elinkeino maanviljelyksen lisäksi. Usein perheiden nuorimmat miehet ovat ryhtyneet laivamiehiksi talon isännyyden jäädessä vanhimmalle pojalle. Myös sotilasuralle tiedetään monen merenlahdelaisen miehen ryhtyneen aina nykypäiviin saakka. Tiettävästi Puolasta ja Saksasta löytyvien Talka-kantaisten paikannimien alkuperä on merenlahdelta sotaan lähteneiden miesten aikaansaannos. Kaikki sotaretkiltä palaamatta jääneet eivät kaatuneet tantereelle.
Nykypäivänä Merenlahden Talkat tunnetaan hyvin musikaalisuudestaan. 1960-luvulla uutiskynnyksen ylitti Helsingin Sanomia myöten uutinen Kaustisten kansanmusiikkijuhlilta, missä Merenlahden nuorisoseuran kuoro esiintyi. Uutisen sisältö oli siinä, että kymmenpäinen kuoro koostui lähes kokonaan Talkan nimeä kantavista tai sukuun kuuluvista laulajista. Jokainen sukukokouksissa käynyt tietää, että merenlahtelaiset kuoromiehet ovat aina esiintyneet sukulaistensa iloksi.